Author: valvoja

Mistä: Stadin ammattiopisto Tekstiili–ja vaatetusalan opettaja

 

“Nuoret tarvitsevat innostusta uuden oppimiseen” Laitan “itseni likoon “ päivittäin. Voin nauraa helposti omille mokille ja tuon ne vapaasti esiin. Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja murre on edelleen minulla juurtuneena ja me nauramme välillä yhdessä, kun opiskelijat eivät ymmärrä mitä sanoja käytän. Olen positiivinen ja innostuneisuuteni on läsnä kaiken aikaa työssäni. Sillä tavalla saan innostumisen tarttumaan ympäristöön.

 

Vapaa-ajallani toimin järjestötyössä Vesaisten parissa Uudenmaanpiirissä.  Innostan jäseniä lähtemään erilaisiin tarjoamiimme tapahtumiin ja osaa tapahtumista olen myös itse välillä järkkäämässä. Viimeisin oli muutama viikko sitten, järjestämämme Mäntsälän Vesaisten Vesaispilkki. Pilkkimisen saloihin oli oppaat, minä puolestaan mm. innostin lapsia pilkkireijillä kärsivällistyyteen ja hyvin meni, kaikki saivat kalaa;).

 

Minusta on tärkeää, että meistä jokainen pitäisi huolta lapsista ja nuorista. Kasvattaisimme yhdessä kaikkia lapsia. Innostaisimme nuoria ihan tavallisissa asioissa, ei tarvitse mitään ihmeitä taikatemppuja. Pelkkä innostaminen arjessa jaksamiseen olisi jo paljon.

Mietin usein miten voisimme innostaa aikuisia vapaa-ehtoistoimintaan? Pelkään Partion ja järjestötoiminnan hiipumista, kun innostajia on liian vähän… Vai voisinko sittenkin innostaa heitä ja muita vielä enemmän, ehkä yritän.”

Mistä: Taidepedagogi, kouluttaja ja MOWEART (Movement, WEllness, Art) –taidepedagogisen menetelmän kehittäjä, Espoo

 

Pauliinasta sanotaan näin: “Pauliinalla on kyky nähdä kauneutta kaikkialla. Hän innostaa katsomaan elämää uteliaasti uusin silmin, mikä saa aikaan uudenlaisia oivalluksia ja lisää erilaisuuden arvostusta. Pauliina on avoin, osaa houkutella mukaan ja itsensä ylittämiseen.  Pauliina on työskennellyt mm. vammaisten nuorten kanssa, joista jotkut ovat kokeneet kaltoinkohtelua. On upeaa nähdä, kun nuori herää oivaltamaan oman arvonsa, osaavuutensa ja mahdollisuutensa. Pauliinalla on taito huomioida hiljaisinkin – kannustaa iloon ja ilon kautta! Hänelle jokainen nuori on oman elämänsä taiteilija, jonka luomus on se aito, arvokas ja ainutlaatuinen ihminen, joka nuori on.”

 

“Minulle ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen tärkeää. Haluan omalla toiminnallani tukea yksilöiden hyvinvointia ja yhteiskunnan muutosta kohti aidosti hyväksyvää ja tasa-arvoista suuntaa. MoWeArt menetelmän tanssin avulla avaan jokaiselle mahdollisuuksia tanssin ja liikkeen kokemiseen. Menetelmä on syntynyt yhteiskunnan muuttuneista tarpeista kohdata erilaisuutta. Sen ytimessä virtaa koe, kohtaa, kosketa ja punaisena lankana sykkii vuorovaikutuksen taikavoima sekä yhdessä onnistuminen osaamista jakaen ja yhteistä ymmärrystä monimuotoisesti tuottaen.

 

Tunneilla olen aidosti oma itseni, enkä piiloudu minkään roolin taakse. Kohtaan nuoret tasa-arvoisesti ja aidosti välittäen. Kaikki tunteet saavat olla sellaisia kuin ne ovat, niitä voi ilmaista tanssin ja liikkeen avulla. Heittäydyn itse mukaan tanssiin ja joskus se vie mennessään, koko ryhmä uppoutuu liikkeeseen ja vuorovaikutukseen.”

Mistä: Espoo

 

Oonasta sanotaan näin: “Oona on ihmisenä kannustava, innostava, muut huomiinottava ja kuunteleva. Hänellä on erityinen taito osata pysähtyä ja olla läsnä sekä sanoa juuri ne oikeat sanat toiselle ihmiselle. Oona on malliesimerkki siitä, miten pienillä teoilla – vaikkapa hymyllä tai kehulla – voi muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. Teoillaan hän inspiroi muita toimimaan samoin: “Ollaan se muutos, joka me halutaan maailmassa nähdä.”

“Minut ilmiannettiin toiminnastani Nuorten mielenterveysseura – Yeesi ry:ssä, missä olen ollut mukana sen syntyajoista lähtien. Viiden vuoden aikana olen ehtinyt olemaan Yeesissä niin vapaaehtoinen, hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja, harjoittelija sekä työntekijä. Yeesin tapa nähdä hyvinvointi kokonaisvaltaisesti tuntui minusta tärkeältä ja innosti minut itseni silloin mukaan toimintaan.

Haastatellessani vapaaehtoisia kuuntelen ja kyselen, mitä hän haluaa, mitä osaa tai missä haluaa kehittyä, ja olemme suunnitelleet vapaaehtoistöitä sen mukaan. Minulle on tärkeää, että jokainen tuntee oikeasti olevansa tervetullut ja tulevansa kuulluksi.
Innostaminen vaatii myös rohkeutta. Sitä tarvitaan ideoihin tarttumisessa, vastuun ottamisessa ja oman innostuksen näyttämisessä. Asioiden vieminen eteenpäin vaatii voimaa. Innostaminen on myös rohkaisemista, sekä taustalla vaikuttamista että rinnalla kulkemista. On tärkeää kuunnella herkällä korvalla, ja olla tarkkana siitä, että tuen nuorta hänen omissa ideoissa enkä nosta liiaksi esille omia ideoitani.”

Mia Nivala

 

Mistä: Liikunta-ja nuorisoyksikkö, Tampereen kaupunki

 

Työskentelen nuoriso-ohjaajana ja vastaan lasten ja nuorten osallisuuden vaikuttamisen saralla. Minulla on aina aikaa lapsille ja kohtaan heidät aidosti. Olen innostunut tekemisistäni ja se  luo positiivista ilmapiiriä ympärille. Työni ja toiminnan kautta saan nuorille sellaisen olon, että he ovat tärkeitä. Teen myös työtä Tampereen Lasten Parlamentin, Tampereen alueellisten parlamenttien ja laajemminkin lasten osallisuuden kanssa. Olen kehittänyt 4. luokkalaisten vaikuttamispäivät, jotka on koettu Tampereella erinomaisiksi demokratiakasvatuksen muodoksi niin oppilaiden kuin opettajien näkökulmasta sekä kaupungin toiminnan kehittämisen kannalta. Oppilaskuntatoiminnan tukeminen ja ohjaavien opettajien koulutus on osa työtäni.

 

Toivoisin, että jokainen kohtelisi nuoria niinkuin haluaisi itseään kohdeltavan. Näyttäisimme esimerkkiä, kuinka asioita hoidetaan ja autettaisiin kunnioittavasti kohdaten. Käytännön läheisesti ajatellen osallisuus on pieniä arjen tekoja ja toimintaa arjessa.

 

Erään vanhemman palaute Mialle  ” aivan vilpittömästi voisin sanoa, että teet todella hienoa ja tärkeää työtä omalla persoonallasi, kiitos siitä!”

Mistä: Vantaan Tyttöjen Tila

 

Meille ovat tervetulleita erilaiset tytöt, nuoret naiset sekä sellaisiksi itsensä kokevat iältä 10-28-vuotta. Kohtaamme nuoria avoimessa toiminnassamme, ryhmissämme, kouluvierailuillamme ja yksilötyössä. Olemme läsnä heidän elämässä, niin iloissa kuin suruissa. Kohtaamme heidät yksilöinä ja vakavasti otettavina ihmisinä.

Emme ota itseämme liian vakavasti ja uskallamme olla aitoja tyttöjen edessä. Olemme mukana toiminnassamme konkreettisesti, kun esimerkiksi pelaamme, askartelemme, laulamme, urheilemme tms. Haluamme olla helposti lähestyttäviä, hassuttelevia ja hulluttevia, säilyttäen silti uskottavan ja turvallisen aikuisen roolin. Olemme jokainen erilainen persoona, ja nuoret arvostavat tätä. Jos nuorta mietityttää uuteen kouluun meneminen, sopivan insta-selfien lisääminen, ensimmäistä kertaa seksin harrastaminen, oman lemmikin elämä tai naiseuden normit ja haasteet, keskustelemme aiheesta väheksymättä kysymystään tai nuoren pohdintoja.

Meidät löytää myös somesta. Uusi Snapchat-kanavamme on innostanut tyttöjä olemaan meihin yhteydessä ja jakamaan omaa arkeaan kanssamme. Snapchatin teemapostaussarja PÄIVÄKAHVIKESKUSTELUn kautta kannustamme nuoria pohtimaan ja  jakamaan meidän ja muiden kanssa ajatuksia vaikeistakin asioista. Somen kautta tavoitamme nuoria ympäri Suomen. Vaikka he eivät pysty olemaan mukana toiminnassamme paikan päällä, some-kanava voi tuoda iloa ja inspiraatiota myös kauempana oleville.

Tyttöjen Tilan kävijöille läsnäoleva aikuinen on tärkeä. Nuoret haluavat halailla, tanssia ja tulla syliin, ja kyselevät peräämme jos joku on pois. Saamme kiitosta siitä, että autamme hankalilta tuntuvissa asioissa, ja meistä puhutaan rakkaina, tärkeinä ja ihanina. Tuntuu selvältä, että tämä työ vaikuttaa sekä yksilöiden hyvinvointiin että yhteiskunnan tasa-arvoistumiseen.

 

https://www.instagram.com/vantaantyttojentila/

 

Snapchat: tyttojentila

 

http://www.nicehearts.com

Mistä: Kokemuskouluttaja, Turku

 

Olen autismin kirjon henkilö, mielenterveyskuntoutuja ja transsukupuolinen. Toimin kokemuskouluttajana, sillä haluan tarjota ammattilaisille eväitä kohdata erityisryhmiin kuuluvia nuoria ja toimia positiivisena esikuvana nuorille. Haasteet voi kääntää myös mahdollisuuksiksi.

 

Innostamisessa tärkeintä on antaa mahdollisuuksia vaikuttaa ja tehdä itse. Olen fasilitaattori, pyrin luomaan puitteet jossa nuoret voivat tehdä asioita, jotka heitä kiinnostavat. Olen silti rehellinen myös niistä rajoituksista joita saattaa olla (esim. budjetti) ja pidän huolta struktuurista, aikataulutuksesta ja käytännön ongelmien ratkaisemisesta.

 

Kuuntelen nuoria. Joskus nuoret – etenkin he, joilla on ollut vähän vaikuttamisen mahdollisuuksia elämässä – eivät ehkä huomaa heillä olevia vaikutusmahdollisuuksia. Innostus syntyy, jos keksii sellaisen asian, tilanteen tai paikan, jossa juuri nuorelle tärkeään asiaan pääsee vaikuttamaan. Minun tehtäväni on aktiivisesti etsiä näitä tilanteita, auttaa nuoria saamaan äänensä kuuluviin.

 

Parasta on kun nuoret tekevät jotakin omille yhteisöilleen. Usein me aikuiset suunnittelemme ja toteutamme, millä on paikkansa, mutta nuorille on tärkeää päästä tekemään itse, kokemaan että heihin luotetaan ja he pystyvät. Heidän on annettava häikäistä meidät! Esim. sain olla mukana sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten kanssa tekemässä nuorille suunnattua koulutusmateriaalia. Vähemmistöihin kuuluville nuorille pitäisi antaa enemmän tilaisuuksia vaikuttaa siihen miten heistä itsestään puhutaan.

 

Mistä: Jamilahden kansanopisto, Hamina

Toimin Jamilahden kansanopistossa koulutussuunnittelijana ja suomenkielen opettajana. Suunnittelen opiston koulutuksia yhdessä opettajien kanssa, esimerkiksi nyt syksyllä alkaa mediataittajan linja ja kieli- ja kansainvälisyyslinja, jotka ovat vuoden opintoja. Toimin myös pakolaisnuorten suomenkielen opettajana. Pidän todella paljon kielten opettamisesta ja nyt sain olla myös kulttuuritulkkina. Se innostaa minua paljon. Itse olen asunut Espanjassa ja muuttanut Suomeen vasta 18-vuotiaana, joten pystyn samaistumaan hyvin maahanmuuttajiin taustani takia. Itse kyllä osasin suomea tänne tullessani, koska äitini on suomalainen. Isäni taas on saksalainen ja nuorena opin että monikielisyys ja monikulttuurisuus ovat valtava rikkaus ja voimavara.

Minulla on työssäni tsemppaava asenne, joka tarttuu ympäristöön. Haluan opettaa kaikille kuinka kohdataan erilaisuutta ja ollaan suvaitsevaisia. Itsehuumori on siinä hyvä väline. Näytetään itsemme rehellisesti sellaisina kuin olemme. Haluan välittää nuorille, että kaikki voimme olla maailman kansalaisia.
Paras palaute työstäni oli kun iästään, kansallisuudestaan tai uskonnostaan riippumatta kurssin päätyttyä kaikki oppilaat tulivat halaamaan minua.

Mistä: Street Art Vantaa, Myyrmäki

Olen yhteisöpedagogi ja toimin freelancerina Street Art Vantaa nimisessä katutaideprojektissa, joka edistää yhteisöllistä katutaidetta erityisesti Vantaalla. Olen ohjannut lukuisia maalaustyöpajoja erityisesti nuorille sekä tuottanut, suunnitellut ja koordinoinut erilaisia katutaidetapahtumia ja -projekteja.

 

Uskon lasten ja nuorten kykyyn ja tahtoon toimia oman alueensa aktiivisina kehittäjinä ja viihtyvyyden edistäjinä. Kuuntelen heidän ideoitaan ja mahdollistan ideoiden toteuttamiseen yhdessä. Luon positiivisen ilmapiirin ja rohkaisen käärimään hihat luovien unelmien toteuttamiseen.

 

Onnistumisia työssäni on saada valmiiksi yhdessä tuotettu teos tai projekti alueen asukkaiden hyväksi. On hienoa nähdä tuttuja nuoria tulevan uudestaan toimintaan tai saada mahdollisuus uusien projektien tekemiseen esimerkiksi Vantaan kaupungin kautta.
Jennistä sanottua “hän on positiivinen ja iloinen aina ilolla mukana”, Jennillä on ainutlaatuinen tapa ottaa kontaktia eri-ikäisiin ihmisiin, erityisesti nuoriin ja saada heidät mukaan katutaiteen pariin”, “Jenni on huumorintajuinen ja positiivinen tyyppi ja hänellä on kyky nähdä jokaisessa kohtaamassaan ihmisessä tämän vahvuudet”

Mistä: Kuusamo, Työhönvalmentaja ja työnetsijä, toimivapaalla 4H-toiminnanjohtajan tehtävästä

 

Minut ilmiannettiin innostajana erityisesti Kuusamon 4H-yhdistyksen kautta tehdyistä verkkopelitapahtumista, Q-lanista, joka on nyt toteutettu 4 kertaa. Alussa kaikki lähti nuorten murehtiessa sitä, ettei Kuusamoon ikinä saada lani tapahtumaa. Minä kuulin tämän haasteena!

Ensimmäiseen tapahtumaan saimme 80 pelipaikkaa ja huikean onnistuneen tapahtuman. Siitä alkaen tapahtuma on kasvanut ja nyt viimeksi tapahtumassa oli 140 pelaajaa, 111 päivävierailijaa, 30 läsnäolevaa aikuista ja suunnilleen yhtä monta korvaamatonta yhteistyökumppania.

Nuoria kuvataan usein haastavina ja yhteistyökyvyttöminä. Minun kokemukseni on, että nuoret kyllä kertovat, jos vain kysyy ja kuuntelee. Nuorilla on loistavia ideoita, he ovat älykkäitä, huumorintajuisia ja hienoja ihmisiä.

Olen saanut tehdä työtä hienon tiimin kanssa, johon kuuluu n. 10 nuorta. Heidän matkaa aikuisuuteen on ollut ilo seurata. Kaikesta ei aina olla oltu samaa mieltä, mutta kriisitkin on keskusteltu ja toiminta on jatkunut. Q-lanissa nuoret ovat tuottaneet toimintaa nuorille, ja aikuisena olen vain tukemassa ja mahdollistamassa. Pelikulttuurissa nuoret ovat asiantuntijoita, jotka tietävät millainen tapahtuman pitää olla
Viimeisimmässä tapahtumassa en enää ollut mukana 4H-järjestön työntekijänä, vaan vapaaehtoisena. Haluan nyt ja vastakin olla mukana, koska tämä on paikkakunnan suurimpia nuorten tapahtumia. Haluan myös omalta osaltani tukea e-sport harrastusta. Liian usein aikuiset kyseenalaistavat pelaamista ja kutsuisin mielelläni jokaisen aikuisen mukaan yhteen verkkopelitapahtumaan katsomaan sitä tekemisen ja osallistumisen riemua, joka siellä vallitsee.

Mistä: Vesaiset, Järvenpää

 

Maisasta sanotaan näin: “Maisa toimii vapaaehtoisena toiminnanjohtajana varhaisnuorisojärjestö Vesaisissa, ja on järjestänyt nuorille mm. retkiä, leirejä, teatterimatkoja, liikuntapahtumia, askartelutapahtumia, koulutustilaisuuksia ja muutaman vuoden välein ulkomaiseen kohteeseen suuntautuneita matkoja.Joka vuosi on löytynyt jotakin aivan uutta tarjottavaa!”

 

“Olen aina pyrkinyt rohkaisemaan lapsia ja nuoria ottamaan vastuuta asioista. Omalla esimerkilläni näytän mallia ja rohkaisen nuoria osallistumaan. Tekemisessä hyvä fiilis ja tasavertaisuus on tärkeää. Yhdessä olemme suunnitelleet tilaisuuksia ja näin pysyy ajan hermolla siitä, mitä he haluavat tehtävän. Näin toiminta on mielekästä ja kannustavaa.

 

On myös mieltä  lämmittävää nähdä, kun lapset/nuoret kokevat onnistuneensa ja itsetunto nousee silminnähden. Silloin he saavat sellaista pääomaa itselleen, joka kantaa jatkossakin ja on merkityksellistä. Tiedän tehneeni jotain oikein ja ansainneeni luottamuksen, kun vielä vuosien päästä nuoret minua moikkailevat ja tulevat luokseni juttelemaan.

 

Nuorten innostumisen ja onnistumisten näkeminen motivoi minua tähän työhön!”

Mistä: Lasten ja nuorten rohkaisusta ja heidän innostaan innostuva Suomen 4H-liiton kehityspäällikkö.

Työskentelen Suomen 4H-liitossa lasten ja nuorten ryhmätoiminnasta ja osallisuudesta vastaavana kehityspäällikkönä. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri sekä kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutuksen saanut opettaja.

Työni on ensisijaisesti rohkaista ja innostaa lapsia ja nuoria tekemään itse. Kokemukseni perusteella lapset ja nuoret haluavat ottaa vastuuta kun toiminta on heidän itsensä suunnittelemaa ja pelisäännöt ovat selvillä. En koskaan lähde suunnittelemaan mitään toimintaa valmiiksi. Innostaminen on mielestäni sitä, että antaa tilaa, on läsnä ja arvostaa aidosti ihmisten ideoita ja mielipiteitä.

Osallistun työssäni monenlaisten projektien suunnitteluun. Muun muassa nyt Suomen täyttäessä 100 vuotta 4H:ssa vietetään Safkasynttäreitä. Se tarkoittaa sitä, että lapset ja nuoret kaikkialla Suomessa kokkaavat villiruokaa ja järjestävät kivoja kemuja yhdessä. Safkasynttäreissä roolini on lasten ja nuorten oman tekemisen mahdollistaminen. Innostaminen tekemään itse näyttäytyy nyt niin, että 4H-järjestön lähes 3000 kerhoa nuorine ohjaajineen valmistautuu täysillä vuosisadan villiruokajuhliin!

Virpistä sanottua: “Virpi osaa hyödyntää persoonaansa kuuluvaa innostamista myös  ammatissaan. Virpin ilo ja innostus tarttuu. Hän on saanut alulle paljon hienoja ja nuorisotyötä eteenpäin vieviä innostuskampanjoita valtakunnallisesti ja käytännön toimissa nuorten kanssa. Tavattuasi Virpin kerran, tulet muistamaan hänet aina, juurikin innostavana persoonana!”

Mistä: Mie kuulun! -hanke, Mun juttu -teatteri, MLL:n leikkilähetti Kymen piiri

 

“Minulla on aina ollut halu tehdä hyvää, innostaa ja jakaa iloa. Koen, että sitä draamatyöskentely melkein aina onkin – ollaan sitten taide-, opetus- ja kasvatus tai sote-kentällä. Ydinsanat minun työssäni ovat kohtaaminen, kuunteleminen ja myötätunto.

 

Lähtökohtana kaikelle tekemiselle on arvostava kohtaaminen, herkkä tilannetaju ja se, ettei ole pakkoa eikä oikeaa tai väärää. Jokainen on mukana sen verran mikä tuntuu sopivalta. Uskon, että kaikissa kohtaamisissa tulee olla kauneutta. Toisen asioita ei voi mennä tietämään, vertaamaan, arvostelemaan tai tuomitsemaan – etenkään jos et tiedä toisen ‘suurta suruakaan’.

 

Mie kuulun! Hankkeen ajatuksena on empatia, kuuntelemisen tärkeys sekä tunne- ja vuorovaikutustaidot. Teemoja käsitellään kiusaamisen ehkäisyä edistävillä työtavoilla. Samalla tuetaan nuoren rohkaistumista, heittäytymistä ja itsetunnon kehittymistä. Toiminnan aikana nuorilta kerätään aiheita ja tarinoita, joiden pohjalta valmistetaan ’Nuoren ääni’ -monologiesityksiä yhteistyössä alueiden nuorisoteatteriryhmien kanssa.  Toiminta tuo paikkakuntien nuorille mielekästä, omaehtoista tekemistä vapaa-aikaan ja vahvistaa eri-ikäisten välistä vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä.
Sanoilla ON väliä. Toisen kiusaaminen tai tylyttäminen ei ole ’hyvää läppää’. Tämä on tärkeä viesti, jonka haluan nuorille välittää. Jos ei ole hyvää sanottavaa, voi olla hiljaa. Jos kohtaa kiusaamista tai huonoa kohtelua, silloin ÄLÄ OLE HILJAA vaan PUUTU. Kohtele itseäsi ja muita hyvin!”

Mistä: Lahden tanssiopisto

“Olen toiminut tanssinopettajana yli 30 vuotta, ja edelleen olen innoissani työssäni. Tunneilla tärkeää on säilyttää ilmapiiri leikkimielisenä, rentona ja hyväksyvänä. Naurulle ja ilolle pitää olla tilaa, kuten myös kaikille muillekin tunteille. Nuorilla on välillä vaikeaa, ja silloin on hankala keskittyä tanssiin. Sitä pitää ymmärtää. Tartun tilanteisiin, kuuntelen nuoria ja annan luvan asioiden tuntua juuri siltä kuin ne tuntuu. Aina ei tarvitse osata tai onnistua, mutta yhdessä iloitaan silloin kun onnistutaan! Kehun nuoria paljon ja koko ajan, koska hyvän vahvistaminen on tehokkaampaa kuin virheiden korjaaminen.

 

Järjestän paljon esiintymisiä, mutten koskaan pakota ketään lavalle. On tärkeää, että nuori saa toimia taustalla siihen asti, että selättää epävarmuuden. Esiintymiset vahvistavat kuvaa omasta pysytyvyydestä ja siitä mikä on mahdollista, ja ovat myös ryhmässätoimimisen opettelua.

 

Olen monta kertaa nähnyt sen, kuinka salin seiniä vaste nojailevista nuorista kasvaa hiljalleen ohjaajan vastuuta kantavia apuohjaajia. Aluksi nuori tulee pienten tunneille katsomaan, sitten alkaa käymään useammin ja lopulta mukaan tuleminen on jo itsestään selvyys ja nuori alkaa toimimaan apuohjaajana. Jotkut ovat tätä tietä alkaneet myös itse ohjaamaan tunteja, ja joillekin tanssin opettamisesta on tullut myös työ.”

 

Nuoren kuvaus Jossusta: “Jossu on saanut monta lasta innostumaan liikunnasta ja esiintymisestä niin, että heidän itsevarmuus kasvaa. Jossu on iloinen hassuttelija, joka ottaa jokaisen lapsen ja nuoren huomioon ja osaa kohdata heidät niin, että tapaamisen jälkeen on loistava mieli!”

Mistä: Opiskeluterveydenhoitaja, Kempele

 

Toimin työkseni opiskeluterveydenhoitajana. Minulla on kyky kohdata ammattikoulun nuoret aidosti ja välittäen. Myötätuntoisesti kuljen heidän rinnalla, tukien, motivoiden ja innostaen. Tällä hetkellä olen opintovapaalla, opiskelen ammatilliseksi opettajaksi.
Aikaisemmin opiskelin hyvinvointivalmennusta ja nyt toimin pesäpallojoukkueessa mentaalivalmentajana. Tässä roolissa inspiroidun valtavasti itse. Omalla innostuksellani innostan ja kannustan nuoria urheilijoita kohti hyvinvoivaa ja rikasta urheilijan elämää.

 

Minulle tärkeätä on nuoren arvokas kohtaaminen ja olla se aikuinen, jolle on helppo puhua.  Olisin itsekin sitä aikoinani tarvinnut.
Toivon, ettei kukaan lähtisi luotani ilman tunnetta, että hän on tullut kuulluksi. Onnistumisista tulee mieleeni kuinka sain koulupudokkaan jatkamaan opiskeluaan.
Ippasta sanottua:“ hänen vastaanotolleen on helppo mennä “

Mistä: Pähkinänrinteen koulu, Nurmijärvi

 

Työskentelen Pähkinänrinteen koulussa resurssiopettajana. Perheeseeni kuuluu aviomies, kaksi lasta, kaksi koiraa ja hevonen. Ennen tätä toimea olin Vantaan jalkapalloseuran iltapäiväkerhossa vetäjänä, sitten siirryin kouluun avustajaksi ja nyt resurssiopettajaksi.

 

Autan lapsia koulutyössä, tuen, kuuntelen ja olen läsnä turvallisena aikuisena. Minulle tärkeintä on lasten ja nuorten hyvinvointi. Heillä on oikeus tulla kuulluksi ja huomatuksi sekä hyväksytyksi omana itsenään.

Pidän koulullamme ja naapuri koulussa liikunnallista WAU-kerhoa. Se on ilmainen kerho lapsille, joilla ei ole mahdollisuutta harrastaa. Olen myös järjestänyt koulussamme Autetaan lähimmäistä–VAVAn. Vierailemme läheisessä Palvelutalossa pitämässä seuraa vanhuksille. Luemme, laulamme ja pelaamme heidän kanssaan. Lasten on hyvä nähdä miten ihminen vanhenee ja ymmärtämään miten omalla toiminnallaan tehdään hyvää mieltä toisille. VAVA:ni on ollut suosituin lasten keskuudessa.
Lapset joskus kyselevät “Mitä teet työksesi?” vastaan– “tämä on minun työtäni” johon he jatkavat–” ei voi olla, kun sä hymyilet ja tykkäät olla meidän kanssa”

Mistä: Koulunkäynninohjaaja SOS-lapsikylä, Punkaharju

 

“Lasten osallisuus omaan elämään on työni perusta. Koulunkäynti on monelle nuorelle ainoa asia, johon he voivat itse vaikuttaa, koska aikuiset eivät voi käydä koulua heidän puolestaan. Motivaatiokeskustelut ja mahdollisuuksista puhuminen on olennaista työssäni. Oikotietä tai vippaskonsteja tähän ei ole, vaan tarvitaan aikaa. Minun on mahdollista tarjota henkilökohtaista aikaa, jota nuoret tarvitsevat.

 

Meidän lasten ja nuorten koulunkäynnin vaikeudet eivät usein ole kognitiivisia vaan enemmän sosiaalisia ja emotionaalisia. Kerran eräs lapsi sanoi, että “pää jäi vanhaan kouluun”, mikä kuvastaa hänen kokemusta hyvin. Ohjauksen aikana ei pelkästään tehdä läksyjä, vaan soitetaan ja lauletaan, ollaan herkillä kun lapsi tai nuori jakaa suruaan, itketään ja välillä nauretaan niin että seinät soi. Sijoitetuilla nuorilla on paljon esteitä luontaiselle uteliaisuudelle. Yritän purkaa näitä esteitä, etsin vahvuuksia ja käytän luovuutta, jotta nuoren on helpompi keskittyä.

 

Olen ollut mukana käynnistämässä meille Osallisuus foorumia, jonka tavoitteena on vahvistaa nuoren oman elämän subjektiutta. Kokoonnumme kerran kuukaudessa ja käsiteltävinä asioina on meidän yhteisön ajankohtaisten asioiden lisäksi teemoja, jotka ovat nuorille tärkeitä. Olemme esimerkiksi yhdessä pohtineet kokouskäytäntöjä, jotta nuoren ääni tulisi paremmin kuuluviin hänen asioita käsiteltäessä, sekä suunnitelleet hyvinvoinnin mittaria, joka antaa tietoa siitä miten nuoret meillä voivat.”

Mistä: Klaukkalalainen esikoiskirjailija ja ohjaaja, vuorovaikutusopettaja, teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK)

 

“Meistä jokainen haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenämme. Me kaikki olemme yhtä arvokkaita, meillä on haaveita ja unelmia ja me kaikki kaipaamme toisinaan tukea, apua ja innostusta.”

 

Minulle tärkeää työtä on koulukiusaamisen ehkäiseminen ohjaamalla ja opettamalla rakentavia vuorovaikutustaitoja. Esikoisteokseni Norsu nimeltä Roby käsittelee koulukiusaamista ja sen ehkäisemistä ystävyyden tekojen kautta. Kiusaamisesta pitää puhua, kukaan ei ansaitse tulla syrjityksi tai halveksituksi ominaisuuksiensa vuoksi, ja tarinat toimivat hyvänä kehyskertomuksena oppimiselle lasten ja nuorten kanssa. Kulttuurin monimuotoinen työ on arvokasta sivistystyötä, mikä lisää suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta yhteiskunnassamme.

 

Minulle on kertynyt kymmen vuoden ajalta kokemusta opetus-, ohjaus- ja tuotannollisista projektitöistä. Toimin nuorten mentorina sekä koulutan myös yrityksissä ja yhteisöissä vuorovaikutusta, sisäistä ja ulkoista viestintää, esiintymistä, luovuutta ja heittäytymistä, improvisaatiota sekä mediataitoja. Minulle ohjaaminen on osoittanut, kuinka kokonaisvaltaista läsnäoloa ja arvokasta kohtaamista ohjaaminen on– lapset ja nuoret uskaltavat kyllä sanoa tai osoittaa suoraan, jos heitä ei kohtaa aidosti.

 

Haluan antaa jokaiselle lapselle ja nuorelle tilaa tulla kuulluksi. Haluan auttaa jokaista löytämään omia unelmiaan ja tukea heitä poluillaan kohti niitä. Unelmat tuovat elämään arvokasta sisältöä, mikä saa meidät ylittämään itsemme. Meissä kaikissa on rohkeutta ja yksilöllisiä piirteitä, mitkä tekevät meistä meidät.”

 

Tarusta sanottua:

“Sen nauru ja into tarttuu. Se uskoo toisista hyvää. Se on esimerkki rohkeudesta ja se menee vaikka läpi harmaan kiven.”

Mistä: Pulssipaja,  Lahti

 

“Pulssipajalla nuoret suorittavat ammattiopintoja harjoitustöitä tehden. Minusta on tärkeää löytää nuoren vahvuudet, koska niiden avulla voi voittaa oppimisen haasteet. Harjoitustyöt suunnittelemaan sellaisiksi, että nuori voi tehdä sitä missä on hyvä. Näin työskentely on nuorelle mielekästä ja palkitsevaa. Koko ajan on mietittävä, minkä verran voin muokata tehtäviä ja silti noudattaa opetussuunnitelmaa.

 

Musiikki on tärkeää! Käymme välillä soittelemassa bändi-huoneessa ja kitara minulla on aina työsalissa. Kun soittaminen ja laulaminen tempaisee mukaansa, heittäydyn itse täysillä, jolloin nuortenkin on helpompi heittäytyä. Kun teemme muutakin kuin tiukasti harjoitustöitä, se vahvistaa porukan ryhmähenkeä. Näin harjoitustyötkin sujuu paremmin. Nyt olen alkanut käymään nuorten kanssa salilla, minne jotkut täällä aiemmin olleista nuorista tulee myös mukaan. Joillekin nämä kuntosalikäynnit on vähän sellainen turvapaikka, kun sosiaalisista kontakteista on pulaa.

 

Minusta on tärkeää, että olen aidosti oma itseni. Minun on helppo kohdata nuorten elämässä olevia haasteita, koska näen nuorissa paljon itseäni. Kuuntelen nuoria, ja tartun asioihin jotka näen. Ei nuorten kanssa voi ajatella, että täällä ollaan vain tämän koulun takia.
Edellytys tämän työn tekemiselle on työryhmän tuki. Meillä on hyvä yhteishenki, ja vaikka työsalissa olen nuorten kanssa yksin, en tee työtä yksin. Joka aamu me pohditaan yhdessä mitä tehdään ja miten voidaan nuoria sinä päivänä tukea.”

Mistä: Hämeenlinnan Tanssiteatteri Tanssivarpaat

 

“Tanssiteatterissa me ideoidaan ja harjoitellaan vuosittain kerronnallinen pitkä tanssisatu, josta on useita esityksiä Hämeenlinnan Teatterin päänäyttämöllä.

 

Innostajuuteni näkyy toiminnassani ja työssäni lapsilähtöisyytenä. Se tarkoittaa sitä, että lapset ja nuoret ovat vahvasti mukana kaiken tanssiteatteritoiminnan suunnittelussa. Lasten ja nuorten kanssa yhdessä tekeminen on olennainen osa tanssiteatterin työkalupakkia. Toiminnan kulmakiviä on se, että jokainen saa loistaa oman kokoisessa roolissa ja oman kokoisissa haasteissa, turvallisessa ja innostavassa ilmapiirissä. Yhdessä tekemisessä on kyse myös siitä, että lapset ja nuoret innostavat toinen toisiaan sekä myös minua opettajana ja ohjaajana. Näin syntyy positiivisen innostamisen kehä joka ruokkii ja innostaa kaikkia siihen osallistuvia.

 

Parasta palautetta on se, että tanssiteatterissa on paljon harrastajia ja että tunnilta ja harjoituksista lähdetään hymyssä suin. On aivan mahtavaa että Tanssivarpaissa on paljon harrastajia, jotka ovat olleet mukana useita vuosia ja ovat yhtä innostuneita vuodesta toiseen. On myös ihanaa kuulla, kun pitkäaikaiset entiset harrastajat hakeutuvat myöhemminkin erilaisille tanssi-, ja ilmaisutunneille tai opiskelemaan joko tanssia tai ilmaisua.”